Lihastasapainon merkitys urheilussa ja arjessa

Oletko koskaan havahtunut selkätreenin jälkeen hartioiden olevan tuhannen jumissa tai kyykkytreenin menneen kirjaimellisesti pelkästään reisille?

Termi lihasepätasapaino on varmasti jokaiselle tuttu, mutta harvemmin tulee ajatelleeksi, miten paljon se vaikuttaa arkipäivän askareisiin, puhumattakaan treenaamisesta.  Pitkään jatkunut, yksipuolinen ja yleensä myös virheellinen suoritustekniikka johtaa hitaasti, mutta varmasti lihaksiston epätasapainoon.

“Asentoa ylläpitävät lihakset ovat taipuvaisia menettämään elastisuuttaan eli kiristymään (lyhenemään). Niiden lihasvoima voi olla vahva tai heikko. Kun lihakset eivät voi toteuttaa niille kuuluvia toimintarooleja, roolit menevät sekaisin pystyasentoa tukevien ja liikettä aikaansaavien lihasten kesken. Siitä seuraa lihasepätasapaino johonkin kehon osaan ja usein koko kehoon.” (Lähde: Terveyskirjasto)

Sanotaan, että “liike on lääke”, mutta minkälainen liike?

Voisi kuvitella, että harvemmin ammattiurheilijan kropasta löytyy sen suurempia heikkouksia ja kehon lihaksisto on kunnossa, mutta mietitäänpä hetki. Olet pelannut pesäpalloa 20 vuotta, ja normaalitapauksessa sekä heitto- että lyöntiliike tapahtuvat oikealta puolelta. Kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu tuhansia ja tuhansia toistoja, mutta aina samalle puolelle. Vasen, heikompi puoli tukee kyllä liikettä, mutta sillä ei ole tietoakaan, minkälaista työtä oikea puoli tekee. Kilpailutilanteessa korostuvat myös virheelliset asennot, kun keskittyminen ei enää riitä pitämään oikeaoppista asentoa yllä. Väsynyt kroppa suorittaa liikkeen hieman vajanaisesti, ei-niin-optimaalisesta nivelkulmasta, mikä lisää luonnollisesti loukkaantumisriskiä.  Tällöin korostuu harjoittelun laatu. Oletko treeneissä tehnyt vähän sinne päin, vai teetkö liikkeet huolella ja oikein?

Ei tarvitse olle ammattiurheilija, ei edes aktiiviliikkuja, että lihaksisto voi olla epätasapainossa. Loistavia esimerkkejä löytyy mm. päätetyötä tekevistä. Suurin osa päivästä kuluu istuen, pää edessä eikä tietoakaan ryhdikkyydestä. Hartiat ovat painuneet kasaan, selkä on pyöreänä ja vatsa on vailla tukea. Tuttua? Asento on kokonaisuudessaan eteenpäin kallistunut.

Tyypillinen päätetyötä tekevän asiakkaan rinta on kireä kuin viulun kieli, eikä lapatuesta ole tietoakaan. Päänsärky on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Kun vatsalihaksia aletaan treenata, kipuilee alaselkä – miksi? Yksinkertaisesti vatsoissa ei ole tukevia lihaksia, jotka pitävät asentoa yllä. Sitten kun pitäisi alkaa kyykätä kovilla painoilla ilman keskivartalon tukea, on keho valmis sanomaan itsensä irti.

Jos asentoa ei pysty pitämään yllä normaalissa seisoma-asennossa, miten on mahdollista tehdä liikettä lisäpainoilla?

Myös ihmisvartalossa pätee tietyt lainalaisuudet – vahvempi vie voiton. Ihmisessä on yli 600 lihasta ja noin puolet niistä ovat “normaaleja” tahdonalaisia lihaksia. Näistä osa on pinnallisia ja osa syviä lihaksia. Toiset lihaksista ovat syystä tai toisesta vahvempia ja toiset heikompia. Vahvempi lihas dominoi, ja heikompi väistyy tieltä tosi paikan tullen. Hyvänä esimerkkinä etu- ja takareiden lihakset. Etureiden dominoidessa on esimerkiksi jalkakyykkyä vaikea saada tuntumaan takareiden ja pakaran lihaksissa varsinkin painojen ollessa suuria ja suoritustekniikoiden vajaita. Vahvemmat etureidet pelastavat heikot takaketjun lihakset ja tällöin kyykkytreenit menevät kirjaimellisesti reisille.

Kun keho on vuosia ollut virheellisessä asennossa ja suorittanut vääriä liikemalleja, on päivän selvää, että jokin paikka kipuilee. Vaikka kuinka kävisi hieronnassa, ovat hartiat viikon päästä samanlaisessa jumissa. Liian usein hoidetaan oiretta, eikä itse syytä. Selän kipuillessa syypää ei aina löydy itse kohteesta. Pitää osata tarkastella tilannetta laajemmin. Kiristääkö pakarat? Onko syvien vatsalihasten toiminnassa puutteita?

Oma kilpaurheilu-urani painottuu palloilulajien puolelle, ja olen aina ollut liikunnallisesti aktiivinen. Olen pitänyt itseäni myös tavallista notkeampana. Kuntoni oli kiitettävä ja voimatasoni olivat hyvät. Tiedostin kyllä varsin hyvin heikkouteni, mutta mentaliteettini oli “korosta vahvuuksiasi ja pyri niillä eteenpäin”. Nykyisin ajattelen hieman eri tavalla. Onneksi.

Kun pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan Fustraa, totuus iski vasten kasvoja. “Enkö mä hitto pysty näin yksinkertaiseen liikkeeseen”, “Miten niin muka mun pakarat ei hermotu oikein”.  

Oli niin paljon huomioitavaa ja liikkeet tuntuivat aluksi hyvin epäluonnollisilta. Tosiasiassa liikkeet eivät olleet epäluonnollisia – suoritustyylini olivat. Sen lisäksi, että vartalo on minun tämän hetkinen työvälineeni, haluan pitää sen kunnossa ja varmistaa, että se saa vain parasta. En halua, että liikkumiseeni tulee esteitä tai että sitä rajoittaisi itse aiheutettu epätasapaino lihaksissa.

 

Sporttisin terveisin

Elli Kauppinen, Fustra-ohjaaja

Haluan tietää lisää