Kroppa kremppaa, jumitusta, kipua, kireyttä, jäykkyyttä, mikään ei tunnu auttavan!

”Olen viisikymppinen nainen ja olen kärsinyt epämääräisistä vaivoista, eikä ole löytynyt millään syytä eikä helpotusta vaivoihini.

Vaivani alkoivat akillesjänneleikkauksen jälkeen.  Jalka kipsissä, kyynärsauvoilla kävelyä n. 2 kk aiheuttivat jäykkyyttä ja kipuja yläselkääni.  Aloitin säännöllisen kuntosaliharjoittelun saadakseni itseni kuntoon leikkauksesta toivuttuani. Tein harjoitteita  jaloille, pakaroille, vatsalle ja selälle. Toteutin ohjelmaa itsenäisesti, ilman suunniteltua ohjelmaa ja ohjausta.  Lisäksi aloitin pilateksen.

Pakarani kipeytyivät, kireyksiä tuli eri puolille kroppaa, jaloissa  ja käsissä oli voimattomuutta, enkä jaksanut kävellä portaissa.  Jalat tuntuivat pettävän  seisoessani.  Kipuja tuli ylä- ja alaselkään, pakaroihin ja lonkkiin.  Lihakset väsyivät helposti ja kärsin pahoinvoinnista sekä suun alueen puutumisoireista.

Päivystävä lääkäri antoi sairauslomaa, mutta ei pystynyt lähettämään jatkotutkimuksiin. Hän ohjasi työterveyslääkärille tai terveyskeskuslääkärille.  Kysyessäni mihin erikoisalaan vaivani kuuluisi, hän suositteli  joko fysiatria tai neurologia.

Kävely helpotti oireita. Venyttely ja voimistelu eivät tuntuneet  hyvältä.  Kokeilin hierontaa, venytystä ja kipuhoitona tension-sähköhoitoa. Kipulääkkeitä söin päivittäin vähintään 2 kertaa päivässä.

Pääsin työterveyslääkärille, joka pyydettyäni lähetti magneettikuvaukseen (alaselkä) ja  neurologille.  Olin 3 viikkoa sairauslomalla. Neurologin mielestä vaivani oli tuki- ja liikuntaelinvaivaa, mutta hän kuitenkin lähetti minut pään- ja kaularangan magneettikuvaukseen ja otti  eri sairauksien poissulkemiseksi selkäydinnäytteen.  Lisäksi hän teki lähetteen fysiatrille.

Odotellessani menin yksityisesti fysiatrille, joka magneettikuvat nähtyään ja tutkittuaan sanoi vaivani olevan urheilijan vaiva.  Hän painotti, että vaiva paranee, mutta vaatii paljon voimistelua.   Hän kirjoitti lähetteen fysioterapiaan.  Olin epätietoinen siitä, mikä minua vaivaa.  Olin hyvin motivoitunut  jumppaamaan, mutta en  tiennyt millaista jumppaa voisin tehdä, ettei vaiva pahene.  Olin kuitenkin helpottunut, ettei magneettikuvista löytynyt mitään poikkeavaa.

Menin OMT-fysioterapeutille, jonka mukaan kärsin koko neuraalikudoksen ärsytystilasta.  Fysioterapeutti käsitteli jäykkää rintarankaani ja neuvoi hermon venytysohjeita. Hän myös antoi kuminauhajumppaohjeita rintarangan liikkuvuutta parantamaan.  Tein hermovenytyksiä ja kuminauhajumppaa päivittäin, mutta vaivani jatkui.

Sain ajan kunnalliselle fysiatrille, mutta häneltä en saanut uusia ohjeita enkä diagnoosia. Vaivani jatkuivat. Tein päivittäin saamiani venytys ja jumppaliikkeitä,  mutta  liikunta ja venyttely tuntuivat vain  pahentavan oireita. Rentoutus ja kipulääkkeet helpottivat oloa. Kokeilin myös kipukynnystä nostavaa lääkitystä lyhyen aikaa. En ollut enää sairauslomalla, mutta iltapäivisin kroppa tuntui vaativan jo vaaka-asentoa.

Menin työnantajan ja Kelan järjestämään Kuntoremonttiin, mutta  ensimmäisenä päivänä toinen akillesjänteeni repesi pallopelissä. Jalka kipsattiin ja  seurasi taas 2 kk:n kyynärsauvakävely, joka pahensi  hartia- ja selkäkipuja. Palattuani työhön sain kollegaltani vinkin FUSTRASTA. Päätin kokeilla sitä.

Ensimmäisen tutustumistunnin jälkeen FUSRTA  tuntui  hyvältä ja halusin jatkaa.  Fustra tuntui  kovin  kalliilta, mutta olinhan jo käynyt 6 eri kertaa lääkärissä ja  yhteensä 10 kertaa fysioterapiassa saamatta helpotusta vaivoihini. Rahalla ei ollut enää merkitystä, pääasia oli se, että löydän avun oireilleni.

Fustra tuntui heti kokonaisvaltaiselta. ”Personal Trainerini ” johdolla Fustra-tunti tuntui tehokkaalta ja yksilölliseltä. Sain henkilökohtaisen harjoitteluohjelman, joka sisälsi myös ravitsemusohjeita ja ryhtiasioita. Henkilökohtaiset kehon analyysit, mittaukset auttoivat minua motivoitumaan harjoitteluun kotona ja ruokavalion noudattamiseen. Fustran myötä opin löytämään minulle sopivia liikuntamuotoja ja ymmärtämään myös levon, palautumisen, venyttelyn ja aineenvaihdunnan  merkityksen.  Opin harjoitteita, joilla saan vaivani helpottamaan, kipulääkettä en ole ottanut pitkään aikaan. Olen oppinut kuuntelemaan omaa kehoani ja korjaan ryhtiäni, teen keppiliikkeitä ja jumppaan.

Ns. uudenlaisen elämäntavan omaksuminen ei tapahdu hetkessä. Ensimmäisen paketin (50 h) jälkeen päätin jatkaa Fustraa. Kävin Fustra-tunnilla 2 viikon välein, sitten n. 1 kk välein, sitten harvemmin. Tarvitsin Personal Trainerin antamia ohjeita, kontrollia, korjausta ja motivointia pysyäkseni saavuttamassani tavoitteessa. Painoni on pysynyt  lähes tavoitteessa ja ryhdin korjaantumisen vuoksi vaatteet tuntuvat istuvan paremmin nykyään.  Oikeanlainen ruokailu ja liikunta yhdessä ovat myös vaikuttaneet menossa olevaan vaihdevuosioireiluunkin.”

Terveisin,

Pirjo Lasarov, 50v,  Joensuu